Eilen illalla teki mieli vielä vähän iltapalaa. Ajattelin syödä palan ranskanleipää tms, päällä oivariinia, aurajuustoa ja goudaa. Ei siis mikään terveysruoka. Avomieheni tuli sitten keittiöön ja teki itselleenkin leivän. Tässä vaiheessa menin ihan jumiin, en uskaltanut tahi kehdannut tehdä sitä leipää itselleni! En halunnut mieheni näkevän mitä kaikkea laitan siihen, enkä etenkään missä määrin.

Mitä ihmettä? Enkö enää uskalla syödä ns. epäterveellisiä ruokia muiden ihmisten nähden? Vai onko kyse vain joistain tietyistä ihmisistä, eli heistä, jotka ovat joskus huomauttaneet minulle syömisistäni? Luultavasti, koska maanantaina ei ollut mitään ongelmaa syödä jäätelöä erään ystäväni kanssa. Mieheni läsnäollessa sen sijaan tulee jokseenkin anteeksipyytävä ja syyllinen olo.

Mainittakoon tässä, että mieheni ei ole ikinä sanonut mitään negatiivista ulkonäöstäni ja käsittääkseni pitää minua edelleen seksikkäänä ja kauniina. Hän ei vain oikein aina ymmärrä, että minulle ei saisi sanoa mitään negatiivista syömisestä, ei vaikka olisi kuinka hyvä tarkoitus.

Jossain Shape-lehden numerossa (hyvä lehti, kannattaa tutustua) oli ollut gallup siitä, saako ystävälle huomauttaa, jos tämä syö epäterveellisesti. Suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että se on ihan okei. Itse olen täysin eri mieltä. Tiedän kyllä itsekin, milloin syön jotain ns. kiellettyä, en tarvitse muita ihmisiä lisäämään syyllisyyttäni asiasta! Syyni huonosti syömiseen ovat jossain muualla kuin tietämättömyydessä.