Joskus minusta tuntuu, että syön liikaa, koska pelkään syödä liian vähän. Syömiseni ja suhteeni ruokaan on jo hieman häiriintynyt, joten entäpä jos laihduttaminen meneekin yli? Kuulun luonteenikin puolesta anoreksian "kohderyhmään", eli tunnollinen ja kiltti tyttö. Toisaalta taas, pelkään olla syömättä, koska nälkä tulee aina. Päivän syömättömyys kostautuu viimeistään illalla, kun on valmis syömään ihan mitä tahansa, mieluiten toki nopeita hiilihydraatteja.

Inhoan myös ruoasta panikoitumista. Sen takia myös syön liikaa, koska en halua ja/tai jaksa käydä sitä sisäistä kamppailua epäterveellisiä ruokia kohtaan. On paljon helpompaa vain antaa periksi omille mielihaluilleen. Jälkikäteen toki kaduttaa, mutta sen nyt kestää jotenkin.

Joskus taas ravintosisällöt kiinnostavat kovasti. Voin kuluttaa paljon aikaa miettien syömisiäni ja tutkien eri ruokien ravintosisältöjä. Tämäkin olisi helpompaa, jos osaisin päättää, kumpi on enemmän paha, rasva vai hiilihydraatit. Pelkällä proteiinilla ja rehuillakaan kun ei taida elää.

Joskus syön tylsyyteeni, ahdistukseeni, murheisiini, ilooni, ihan mihin tahansa. Olen turruttanut tunteeni leipäpakettiin. Olen syönyt jäätelöä, koska mielestäni ansaitsen sen ja "kun nyt on niin kuuma päivä". Ei liity, että syön jäätelöä myös talvipakkasilla.