scared to karaoke in the open

guacamole <3

2008-08-11T10:36:00+03:00

Terveellisiä ruokia, joita ihan mielelläni söisin enemmän:

kevyet kasvikset:
-vihannekset, erityisesti artisokka ja parsakaali
-hedelmät, erityisesti galiameloni ja kirpeät syysomenat
-marjat

hyvät rasvat:
-heviosastolta myös avokado
-pähkinät, erityisesti parapähkinät ja paahdetut cashewit
-lohi

Ostin eilen kalaöljykapseleita, niiden pitäisi auttaa vaikka mihin vaivoihin.

proteiini:
-kana, erityisesti ohuet leikkeet
-vähärasvainen jauheliha
-naudan sisäfile (lompakko tulee vastaan, mutta parin viikon päästä ostan poikaystävälleni lahjaksi pihviveitset ja sisäfilettä)

Haluaisin oppia syömään:

-maitorahka, se on ihan jees, mutta ei mitään suurinta herkkua. Mieluummin syön maustamatonta jogurttia, joka on ihan parasta.
-muutkin kalat kuin lohi, sinappisilli, tonnikala ja kalapuikot

Voisin tässä kuussa opetella syömään maitorahkaa ja ensi kuussa sitten noita kaloja.

Noin muuten tuon listan voisi printata ja laittaa jääkaapin oveen tai lompakkoon muistutukseksi kauppareissuille. Ehkä ostoskoriin ei ilmesty niin helpolla epäterveellisiä ruokia, jos mukana on konkreettinen muistutus terveellisten ruokien hyvästä mausta.

eteenpäin on menty

2008-08-11T10:34:00+03:00

Paino aamulla: 83,1 kg

Jännä juttu, perjantaina (vai olikohan se torstai?) vaaka näytti 84,3 kg. Se taisi sittenkin olla vain kuukautisten aiheuttamaa turvotusta? :)

Mittoja

2008-08-05T12:10:00+03:00

Paino (aamupaino tänään) = 83,8 kg
Vyötärönympärys (eilen illalla) = 88 cm (OMG)
Lantionympärys (levein kohta, myös eilen illalla) = 113 cm (toinen OMG)

Näillä siis mennään. Kävin eilen salilla ekaa kertaa kolmeen viikkoon, oli hauskaa. Pienen tauon jälkeen motivaatio on taas huipussaan.

unta palloon

2008-08-01T13:55:00+03:00

Nukuin aamulla vähän pommiin, joten punnitus jäi. Huomenna sitten. Voisin samalla kaivaa tosiaan sen mittanauhan jostain esiin, koska kuitenkin senteillä on minulle enemmän väliä kuin kiloilla.

50 minuutin kävelylenkki eilen, lopussa reipasta juoksua. Ihan jees. Tänään täytyy päästä salille.

Toissapäivän ruokaongelma toistui eilen, nyt tosin sain sanottua jotain aiheesta poikaystävälleni. Hän ei ymmärtänyt, mutta toisaalta, en kyllä minäkään ymmärrä itseäni tässä asiassa.

wtf?

2008-07-31T12:39:00+03:00

Eilen illalla teki mieli vielä vähän iltapalaa. Ajattelin syödä palan ranskanleipää tms, päällä oivariinia, aurajuustoa ja goudaa. Ei siis mikään terveysruoka. Avomieheni tuli sitten keittiöön ja teki itselleenkin leivän. Tässä vaiheessa menin ihan jumiin, en uskaltanut tahi kehdannut tehdä sitä leipää itselleni! En halunnut mieheni näkevän mitä kaikkea laitan siihen, enkä etenkään missä määrin.

Mitä ihmettä? Enkö enää uskalla syödä ns. epäterveellisiä ruokia muiden ihmisten nähden? Vai onko kyse vain joistain tietyistä ihmisistä, eli heistä, jotka ovat joskus huomauttaneet minulle syömisistäni? Luultavasti, koska maanantaina ei ollut mitään ongelmaa syödä jäätelöä erään ystäväni kanssa. Mieheni läsnäollessa sen sijaan tulee jokseenkin anteeksipyytävä ja syyllinen olo.

Mainittakoon tässä, että mieheni ei ole ikinä sanonut mitään negatiivista ulkonäöstäni ja käsittääkseni pitää minua edelleen seksikkäänä ja kauniina. Hän ei vain oikein aina ymmärrä, että minulle ei saisi sanoa mitään negatiivista syömisestä, ei vaikka olisi kuinka hyvä tarkoitus.

Jossain Shape-lehden numerossa (hyvä lehti, kannattaa tutustua) oli ollut gallup siitä, saako ystävälle huomauttaa, jos tämä syö epäterveellisesti. Suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että se on ihan okei. Itse olen täysin eri mieltä. Tiedän kyllä itsekin, milloin syön jotain ns. kiellettyä, en tarvitse muita ihmisiä lisäämään syyllisyyttäni asiasta! Syyni huonosti syömiseen ovat jossain muualla kuin tietämättömyydessä.

sometimes i run

2008-07-30T10:53:00+03:00

Kävin eilen lenkillä ekaa kertaa johonkin kuukauteen. 55 minuutin lenkistä jaksoin juosta (joku muu voisi sanoa sitä hölkäksi tai eteenpäin laahustamikseksi, mutta minä juoksen, en hölkkää) noin 40-45 min! Uskomatonta! Toukokuussa teki tiukkaa ihan pari minuuttiakin! En ollut edes liikkunut yhtään kahden edellisen viikon aikana. Tuli tosi hyvä olo.

Ylihuomenna aion punnita itseni ja ottaa mitat ainakin vatsasta ja lantiosta. Kuun ensimmäinen päivä tuntuu soveliaalta siihen tarkoitukseen.

hyvä ruoka, parempi mieli?

2008-07-23T13:58:00+03:00

Eilinen meni laihdutuksen kannalta perseelleen, alku aina hankalaa. Muuten oli hauskaa, näin kavereitani, oli hyvää ruokaa ja juomaa.

Viikonloppu vähän pelottaa, tiedossa on kolme hotelliaamiaista. Rakastan kunnon aamiaisia hiilihydraatti- ja rasvapommeineen. Hyvä ruoka on vähän sama juttu kuin ilmainen viina, ei siitä oikein osaa kieltäytyäkään. Totuushan kuitenkin on, että ruoka ja alkoholi eivät ihan heti tästä maasta lopu. Yritän pitää tuon mielessä viikonloppuna.

Ruoanhimot on jänniä. Joskus on vaan pakko saada esim. Ben&Jerryn Cookie Dough -jäätelöä. Parasta. <3 Mutta jos himo iskee vaikkapa yhdeltä yöllä, sitä on vähän vaikea tyydyttää. Ihme kyllä, olen toistaiseksi selvinnyt hengissä, vaikka en olekaan saanut jäätelöä juuri silloin! Jotenka, voisi pikkuhiljaa oppia hillitsemään himot myös kauppojen aukioloaikojen aikana.

Tänään lenkille, huomenna lenkille ja salille, ehkä sunnuntaina salille. Tai jotain. Pitäisi oppia priorisoimaan liikunta muiden asioiden edelle.

Saako tähän muuten laitettua useamman kategorian?

Ruoka on ongelma

2008-07-22T16:38:00+03:00

Joskus minusta tuntuu, että syön liikaa, koska pelkään syödä liian vähän. Syömiseni ja suhteeni ruokaan on jo hieman häiriintynyt, joten entäpä jos laihduttaminen meneekin yli? Kuulun luonteenikin puolesta anoreksian "kohderyhmään", eli tunnollinen ja kiltti tyttö. Toisaalta taas, pelkään olla syömättä, koska nälkä tulee aina. Päivän syömättömyys kostautuu viimeistään illalla, kun on valmis syömään ihan mitä tahansa, mieluiten toki nopeita hiilihydraatteja.

Inhoan myös ruoasta panikoitumista. Sen takia myös syön liikaa, koska en halua ja/tai jaksa käydä sitä sisäistä kamppailua epäterveellisiä ruokia kohtaan. On paljon helpompaa vain antaa periksi omille mielihaluilleen. Jälkikäteen toki kaduttaa, mutta sen nyt kestää jotenkin.

Joskus taas ravintosisällöt kiinnostavat kovasti. Voin kuluttaa paljon aikaa miettien syömisiäni ja tutkien eri ruokien ravintosisältöjä. Tämäkin olisi helpompaa, jos osaisin päättää, kumpi on enemmän paha, rasva vai hiilihydraatit. Pelkällä proteiinilla ja rehuillakaan kun ei taida elää.

Joskus syön tylsyyteeni, ahdistukseeni, murheisiini, ilooni, ihan mihin tahansa. Olen turruttanut tunteeni leipäpakettiin. Olen syönyt jäätelöä, koska mielestäni ansaitsen sen ja "kun nyt on niin kuuma päivä". Ei liity, että syön jäätelöä myös talvipakkasilla.

urheilusta

2008-07-22T15:29:00+03:00

Torstaina lähdetään viikonloppumatkalle pohjoiseen. En ehtinyt eilen urheilla, joten tämä viikko saattaa mennä penkin alle. Hotellissa on tosin kuntosali, ehkä jaksaisin mennä sinne aamusella perjantaina? Ja ehkä kans sunnuntaina? Toivossa on hyvä elää.

Normaalielämässä yritän käydä salilla kahdesti viikossa ja lenkillä tai ryhmäliikunnassa myös kahdesti. Joskus olin melkein urheilullinen, mutta viimeisten parin vuoden aikana liikunta on vaan jotenkin jäänyt. Yritän nyt saada itseäni taas innostumaan siitä, mutta välillä on vaan vähän vaikeeta motivoida itseään lähtemään lenkille. Itse liikunnasta tulee sitten hyvä olo.

Lisäksi inhoan liikkua seurassa. Juoksulenkit poikaystävän kanssa ovat poikkeuksetta päätyneet itkuraivariin. Viikonloppuna salilla törmäsin yhteen puolituttuun ja sain melkein paniikkikohtauksen. Tuo pelko ehkä juontaa juurensa yläasteen koululiikunnasta, jossa opin vihaamaan kaikkea liikuntaa, erityisesti koripalloa ja sählyä. Juoksuakin inhosin, mutta lukiossa aloin yhtäkkiä tykätäkin siitä. Tosin nyt taas inhottaa juosta noin 10-17-vuotiaiden poikajoukkojen ohitse, pelkään että sieltä tulee jotain kommenttia askelten tahdissa höllyvistä läskeistäni. Kukaan ei tosin ole vuosiin huutanut mitään perään, ja jos huutaisi, todennäköisesti antaisin kyseisen henkilön kuulla kunniansa. Mutta silti ahdistaa ja pelottaa.

Ryhmäliikuntatunnit ovat toistaiseksi menneet ihan mukavasti.

this is it?

2008-07-22T14:34:00+03:00

Laihdutus alkaa taas ehkä miljoonannen kerran. Alan olla jo hieman hukassa. Tuntuu, että olisin sivustakatselija omassa vartalossani, seuraan vaan vierestä lihomistani. Stoppi olisi pitänyt tulla jo kauan aikaa sitten.

Mutta nyt minä onnistun, ihan sama mitä se vaatii. Niinpä niin, en tiedä uskonko itsekään tuohon.

Viimeksi kun kävin vaa'alla, se näytti kai noin 84 kg. Olen 160 cm pitkä, joten painoindeksiksi tulee siis 32,8. Selkeä ylipaino siis, joka on tullut hyppäyksittäin vuosien varrella.

Olisi kiva olla alle 80-kiloinen kesän loppuun mennessä. Se olkoon ensimmäinen tavoite!